Ihana syksy!

Tänään puuhastelin vähän ulkona. Keräsin omenat maasta ja siistin etupihaa haravan ja katuharjan kanssa. Ostimme eilen kanervat. Olivat vähän onnettomia, kun sorruin ostamaan kaikkein halvimmat,  mutta saavat luvan kelvata. Muratit saavat olla myöskin talven yli ruukussa, säilyvät aika hyvinä pakkasesta huolimatta.

Vesa on puuhaamassa huomista autonäyttelyä ja illan olenkin tehnyt käsitöitä ihan omissa oloissani. Takkaan sytytin tulen ja nautin hiljaisuudesta. Syksy on ihanaa aikaa. Rakastan pimeneviä iltoja kynttilän valossa. Ja ylipäätään sitä, että vuodenajat vaihtuvat.

Uneton yö

Kello on melkein kaksi yöllä, aamulla aikainen herätys ja uni ei vain tule. En jaksanut enää pyöriä sängyssä, vaan tulin olohuoneeseen kutomaan villasukkaa. Enää en ota unilääkettä, aamulla vain olisin tokkurassa. Ensi yöksi otan, jos vielä on uniongelmaa.

Tämä syksyn tulo jotenkin yllätti. Yhtäkkiä on pimeää, lehdet putoavat puista, vaikka vastahan oli kesä. Syksy on mun vuodenaika. Sen haikeus ja surumielisyys, pimeä ja silmiä hivelevä kauneus sopivat minun melankolisuuteen taipuvaiselle luonteelleni.

Jotenkin aika mukavaakin valvoa yöllä hiljaisuudessa. Mitä siitä, että on aikainen herätys. Ehdin minä sitten taas nukkumaan. Ja unilääkkeisiin turvaudun heti, jos yhdenkin yön valvon, sillä pitkään jatkuva unettomuus ei ole mulle hyväksi, liekö kenellekään?

Yön hiljaisina tunteina mietin elämääni. Mietin, mikä vei uneni? Kaikki on hyvin, mutta juuri nyt on ollut aika paljon kaikenlaista ohjelmaa. Jopa niin paljon, että olen ihmetellyt jaksamistani. Jospa väsymys tulee tällä kertaa unettomuuden muodossa. Jospa kehoni käy ylikierroksilla.

Olen yrittänyt opetella kuulostelemaan itseäni. Lepäämään kun väsyttää, himmaamaan, kun elämässä tapahtuu liian paljon. Olenkohan siinä taas vähän epäonnistunut?

Huomenna voin olla väsynyt muuttoapulainen, mutta joka tapauksessa iso traileri peruutettiin tänään meidän pihaan ja aamulla ajamme lapsuudenkotiini lastaamaan tavaraa, kun vanhempani muuttavat lähikaupunkiin kerrostaloasuntoon. He tulevat itse asiassa lähemmäksi nykyistä kotikuntaani, joten en ole muutosta yhtään pahoillani.

Kudon vielä hetken sukkaa, yritän uudelleen unen päästä kiinni ja jos uni ei tule, menen keittämään varhaiset aamukahvit. Menee se yksi yö näinkin.

Tanssi-ja liiketerapiaa

Sata arkista asiaa pyöri mielessä ja oli jotenkin levoton olo, kun menin tänään tanssi-ja liiketerapian syksyn ensimmäiseen tapaamiseen. Meitä naisia oli tusinan verran paikalla, osa uusia, osa tuttuja viime keväältä. Muistan, miten keväällä ihan ekoilla kerroilla oli hurjan vaikeata heittäytyä harjoituksiin. Koko ajan mietti, miten oudoilta tai hulluilta omat liikkeet näyttävät. Vaikka tosiasia on, että ei siellä kukaan katsele, mitä muut tekevät.

Tällä kertaa oli jo paljon helpompi lähteä mukaan. Musiikki soi aika kovalla volyymillä, ohjaajamme mukaan ihan tarkoituksella, sillä silloin musiikki menee syvemmälle. Auttaa keskittymään, uppoutumaan. Helpoilla harjoituksilla kävimme koko kehon läpi päästä varpaisiin. Jotenkin on ihana saada kosketus omaan kehoonsa, se kun jää usein niin taka-alalle. Usein kehoa tulee ajatelleeksi vasta sitten,  kun joku paikka on kipeä. 

Musiikki ja harjoitteet tekivät tehtävänsä. Kun lopetimme,  olo oli ihmeen vetreä ja rentoutunut. Tunne oli sekä fyysinen, että psyykkinen.

Illalla on tarkoitus mennä vaatekutsuille. On pidettävä kukkaronnyörit aika tiukkana, sillä järjestän parin viikon päästä itsekin samaiset kutsut. Ja siksi toiseksi tein juuri eilen hyviä kirpparilöytöjä. Tunnustan olevani aika vaatehullu. Onneksi se hulluus suuntautuu enimmäkseen kirppareille, joten en tee konkurssia, vaikka kaapissani lojuukin aikamoinen määrä vaatteita.

Mutta aina on niin kiva saada jotain uutta!

Patikkaretki Tapion tuvalle ja Sh'Bam

Säät ovat olleet ihmeen kauniit ja lämpimät meidän kuntoutusjakson aikana ja parempaa säätä tuskin voi toivoa patikkaretkelle. Kävelimme 6 km matkan kuunnellen omaa vireystilaa, kehoa ja ympäristöä.  Samalla reissulla kävimme Tapion tuvalla kahvilla.

Illalla menin taas hotellin tiloissa pidettävään jumppaan, mutta täytyy tunnustaa, että Sh'Bam ei ole mun laji. Mun toivoton yritys pysyä perässä nopeatempoisessa tahdissa näytti varmaan todella koomiselta, mutta tuskinpa sitä kukaan edes huomasi. Ei silti tullut ainakaan kovin nolo olo. Ja tehokas jumppa oli joka tapauksessa ja nyt kaikki liikkuminen tuntuu ihanasti koko kropassa.
Olen viihtynyt täällä Sanin kylpylässä, meidän kuntoutuskurssin porukka on ihana... ja silti on kova koti-ikävä. Huominen päivä on viimeinen kokonainen kurssipäivä ja vaikka täällä on niin kivaa, niin odotan jo perjantaita, kun pääsen kotiin rakkaitteni luokse.

Lavista Sanin kylpylähotellissa ja elämönmakuista kurssiohjelmaa

Kuntoutuskurssimme etenee hyvää vauhtia. Ihmiset ja heidän tarinansa käyvät tutummiksi. Olen saanut miettiä myös omaa elämääni, omaa tarinaani ja arjen jaksamistani. On valtavan hienoa jakaa omia kokemuksiaan ja kuulla, miten toiset ovat selviytyneet elämässään tähän päivään. Jotenkin oma elämisen taakka kevenee, kun saa jakaa taakkoja muiden kanssa, ihmetellä, miten urheasti toiset ovat selvinneet ja todeta, että niin samanlaisia me olemme...vaikka päällisin puolin niin erilaisia.

Eräs kurssilainen houkutteli minut täällä Sanin kylpylähotellissa järjestettyyn lavisjumppaan. En ole moista koskaan harrastanut ja yllätys oli positiivinen. Tulipunaruusujen tahdissa tanssimme humppaa, tanssimme  vesivehmaan jenkkaa, rock-musiikin soidessa tuli hiki, kun twistasimme ylös alas, cha cha cha::n tahdissa askeleet opin jotenkuten, mutta kun kädet piti ottaa mukaan, ei koordinaatio enää toiminut. Joka tapauksessa nautin, kun sai tanssiaskelin askeltaa, keinua ja hyppiä, vaikkakin ilman tanssiparia. No...mukavampaahan se tanssi olisi oman rakkaan kanssa kahden, mutta hyvää kuntoilua oli tämäkin.

Päivällisen jälkeen vielä kun sai käydä kylpylän puolella pulikoimassa, niin on aika raukea ja mukava olotila. Varmasti uni maistuu ja huomenna taas ulkoillaan tällä luonto- ja liikuntapainoitteisella kurssilla.

Kalajoella

Ajelimme eilen pitkän matkan kylpylähotelli Saniin Kalajoelle. Otimme yhden yön omaa lomaa ennen kuin jatkan täällä kuntoutuskurssilla. Allasosasto on upea. Kuin lapset nautimme lämpimästä vedestä, vesiliukumäessäkin kävimme ja turkkilaisessa saunassa. Illalla kävelimme hiekkarantaa pitkin ja  ihailimme auringonlaskua ja hiekkasärkkiä. Kävimme myöhäisellä illallisella irkkuravintolassa, jossa nautimme myös Irish coffeet.

Paikka on ainakin ihana. Toivottavasti säät suosivat tällä viikolla.

Odottavan mielin...

Ompeluseurat

Sain tänään vanhan hyvän ystäväni kylään. Asumme nykyään kaukana toisistamme ja siksi olin otettu, kun hän jaksoi ajaa pitkän matkan tullakseen varta vasten minua moikkaamaan. Olemme kumpikin hurahtaneet käsitöihin ja olimme kuin muurahaiset taivaassa, kun kävimme Tapion kaupassa, joka on oikea lankaparatiisi. Tulimme kuteitten ja lankojen kanssa meille ja laitoin sillä aikaa ruokaa, kun ystäväni keri lankavyyhdin keräksi.

Ystäväni löysi ihania, vihreitä kuteita, joista syntyy virkattu matto. Minä jatkoin harmaan maton virkkaamista ja sainkin sen valmiiksi. On mielettömän kivaa tehdä käsitöitä yhdessä ja parantaa maailmaa siinä samalla.

Sain ystävältäni myös venäjän kielen oppikirjoja. Haluaisin elvyttää vanhaa kielitaitoa, joka on täysin unohtunut. Katsotaan, josko huomenna ennättäisin tutustua niihin.

Parit sukat ja pannunaluset sain myös valmiiksi eilen ja ne lähtivät jo maailmalle "Fairy Maid" merkin kera, joka on juurikin tämän samaisen ystävän kanssa ideoitu oma tuotemerkkimme, jolla nimikoin kaikki käsityöni, jotka lähtevät maailmalle.

Kahvikupposen ääressä

Tänään olen - toisin kuin eilen - ollut ahkera. Heräsin aikaisin, siivosin, keräsin maahan pudonneet omenat puutarhasta, pesin pyykkiä...no, laiska töitään luettelee. Joka tapauksessa olen nyt tyytyväinen, kun olen jotakin saanut aikaankin.

Tulin juuri leivänjakeluduunista. Tällä uudella kotipaikkakunnallani on jo jonkin aikaa ollut mielestäni hieno systeemi: isoista ruokakaupoista annetaan päiväysvanhat leivät, pullat, hedelmät, vihannekset ym. henkilölle, joka organisoi niiden ilmaisen jakelun pienituloisille. Meidän vapaaehtoisten tehtävänä on tarkastaa, ettei joukossa ole pilaantuneita tuotteita, pussittaa vaikkapa pullat tai hedelmät pienempiin annospusseihin, asetella tavarat tarjolle jakelupaikan pöydille ja valvoa jakelua niin, että kaikille riittää. Työ on palkitsevaa. Mikä sen mukavampaa kuin jakaa ilmaista leipää tarvitseville.

Tässä kahvikupposen ääressä mietin, että mikä se on, mikä yhtenä päivänä vie voimat, ja mikä se on, mikä seuraavana päivänä saa taas jaksamaan kahdenkin päivän edestä? Aika usein se vaikutin on oman pään sisällä. Asenne ja ajatukset vaikuttavat uskomattoman paljon jaksamiseen.

Huomaan kaiken kaikkiaan jaksavani nykyään paremmin. Jos joskus kulutan voimani loppuun, saatan  olla hetken aikaa mieli maassa ja melkein epätoivoinen, mutta kun saan levätä pari tuntia, nukkua kunnon yöunet, huomaankin palautuvani.

Juuri nyt olen kovin kiitollinen. Saan elää omani näköistä elämää ja jokainen päivä on pieni seikkailu. Kun omaksuu asenteen, että mitään ei kannata liian varmasti ja loppuun asti suunnitella, niin sitten kun asiat kuitenkin menevät eri tavalla kuin olet ennalta olettanut, ei tarvitsekaan pettyä, vaan voi rauhassa todeta, että tämä menikin nyt tällä tavoin...ja kun on aina valmiina kohtaamaan jokaisen ihmisen, jokaisen tapahtuman, jokaisen hetken tuoreesti, elämästä ei takuulla puutu yllätyksiä eikä sisältöä.

Laiska päivä

Nukuin myöhäälle ja silti vauhdikas viikonloppu tuntuu vieläkin jäsenissä. Päätin, että tänään en tee yhtään mitään ylimääräistä. Pyykkiä pesin, ruokaa laitoin ja sekin jokseenkin epäonnistui, kun muusista tuli liisteriä, vaikka perunapussissa luki "jauhoinen". Onneksi rakas mieheni, kihlattuni, ei ole mikään nirppanokka ja ruoka kelpasi hyvin epämukavasta koostumuksesta huolimatta.

Otin kauniin kuvan omenapuusta, vaikka totuus on se, että puun alla on paljon pudonneita omenoita, joita en ole jaksanut kerätä.

Orkidea, jonka sain vuosi sitten anopiltani, kukkii edelleen. Olisiko salaisuus siinä, että kylvetän sen kahden viikon välein akvaariovedessä.

Tänään on ihana sää, mutta en ole jaksanut lenkkeillä. Villasukkaa kutonut neljän seinän sisällä. Illalla pitäisi mennä palaveriin, jossa mietimme, miten käy tämänsyksyisen Alfakurssin. Ilmoittautuneita on tosi vähän tälle seurakunnan järjestämälle kurssille, jonka itse sain vuosi sitten käydä.

Matkamuistoja

Kesä on kääntynyt syksyksi ja blogin päivityksessä tuli pitkä tauko, joten laitan nyt muutamia kuvia tänne kesäkuiselta Rodoksen matkalta. Ihastuin erityisesti vanhaan kaupunkiin, jonne suunnistimme joka ilta syömään. Toinen mieleenpainuva tapahtuma oli risteily Lindoksen kapeakujaiseen, ihanaan pikku kylään.

No...ihan paras ja yllättävin juttu oli se, kun sain sormuksen vasempaan nimettömääni! Sormuksissamme on kreikkalainen meandra-kuvio, joka symboloi mm. Ikuisuutta ja lujaa sidettä.

Leipomuksia

Koulun myyjäisissä oli säpinää aamulla. Sää oli sumuisen harmaa, mutta väkeä oli liikkeellä. Yli 500 euroa oli Jannen luokka tienannut myyntipöytänsä ääressä. Innostuin vielä kotonakin leipomaan suklaakeksejä ja korvapuusteja. Illemmalla tulee sukulaisia kylään ja Jannen serkkupojat tulevat meille yökylään.

Jenni 5v oli mukana auttamassa, kun leivottiin. Kätevästi käy keksien pyörittäminen ja taikinan vaivaaminen. Naapurin lapsillekin maistui tuore pulla.

Suklaakeksejä Ja herkkulakkoa

Viikonloppu tulossa. Siivosin jo eilen ja tänään olen saanutkin ottaa päiväni rennosti. Siivosin vähän akvaariota ylimääräisistä kasveista ja tein herkullisia suklaakeksejä, vaikka tuskallista on se, että en voi itse maistaa, kun olen herkkulakossa.

Herkkulakkoa on jatkunut jo pari viikkoa ja aika hyvin on mennyt, kun kunnon ruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Mun ruokavalio oli kerta kaikkiaan pielessä. Kun pakkomielle on että vaa'an lukema pitää alkaa vitosella ja söin tosi paljon karkkia, pullaa, keksejä ym. herkkuja, lopputulos oli se, että tingin kunnon ruuasta. Nyt saa syödä enemmän ja on hyvä mieli, kun tietää, että syö terveellisemmin.

Kohta Janne 12 v tulee koulusta ja takuulla ilahtuu suklaakekseistä.  Illalla pitäisi vielä leipoa dallaspullia koulun myyjäisiin.

Viikko sitten olikin touhua, kun olimme lapsenlapseni Tiukun 1-vuotissynttäreillä. Tyttäreni oli kuumeessa ja onneksi olimme paikalla jo ennen varsinaisia synttäreitä, joten sain auttaa valmisteluissa.

Näin minun elämäni on muuttunut viimeisen parin vuoden aikana. Mulla on täällä ihana uusperhe, uusia ystäviä, uudet maisemat ja kuviot. Olen sopeutunut hyvin uudelle kotipaikkakunnalleni ja elän hyvin onnellista elämänvaihetta. Ja sitten siellä kauempana oma lapsenlapsi....on ihanaa olla mummu!