Kello on melkein kaksi yöllä, aamulla aikainen herätys ja uni ei vain tule. En jaksanut enää pyöriä sängyssä, vaan tulin olohuoneeseen kutomaan villasukkaa. Enää en ota unilääkettä, aamulla vain olisin tokkurassa. Ensi yöksi otan, jos vielä on uniongelmaa.
Tämä syksyn tulo jotenkin yllätti. Yhtäkkiä on pimeää, lehdet putoavat puista, vaikka vastahan oli kesä. Syksy on mun vuodenaika. Sen haikeus ja surumielisyys, pimeä ja silmiä hivelevä kauneus sopivat minun melankolisuuteen taipuvaiselle luonteelleni.
Jotenkin aika mukavaakin valvoa yöllä hiljaisuudessa. Mitä siitä, että on aikainen herätys. Ehdin minä sitten taas nukkumaan. Ja unilääkkeisiin turvaudun heti, jos yhdenkin yön valvon, sillä pitkään jatkuva unettomuus ei ole mulle hyväksi, liekö kenellekään?
Yön hiljaisina tunteina mietin elämääni. Mietin, mikä vei uneni? Kaikki on hyvin, mutta juuri nyt on ollut aika paljon kaikenlaista ohjelmaa. Jopa niin paljon, että olen ihmetellyt jaksamistani. Jospa väsymys tulee tällä kertaa unettomuuden muodossa. Jospa kehoni käy ylikierroksilla.
Olen yrittänyt opetella kuulostelemaan itseäni. Lepäämään kun väsyttää, himmaamaan, kun elämässä tapahtuu liian paljon. Olenkohan siinä taas vähän epäonnistunut?
Huomenna voin olla väsynyt muuttoapulainen, mutta joka tapauksessa iso traileri peruutettiin tänään meidän pihaan ja aamulla ajamme lapsuudenkotiini lastaamaan tavaraa, kun vanhempani muuttavat lähikaupunkiin kerrostaloasuntoon. He tulevat itse asiassa lähemmäksi nykyistä kotikuntaani, joten en ole muutosta yhtään pahoillani.
Kudon vielä hetken sukkaa, yritän uudelleen unen päästä kiinni ja jos uni ei tule, menen keittämään varhaiset aamukahvit. Menee se yksi yö näinkin.
Tämä syksyn tulo jotenkin yllätti. Yhtäkkiä on pimeää, lehdet putoavat puista, vaikka vastahan oli kesä. Syksy on mun vuodenaika. Sen haikeus ja surumielisyys, pimeä ja silmiä hivelevä kauneus sopivat minun melankolisuuteen taipuvaiselle luonteelleni.
Jotenkin aika mukavaakin valvoa yöllä hiljaisuudessa. Mitä siitä, että on aikainen herätys. Ehdin minä sitten taas nukkumaan. Ja unilääkkeisiin turvaudun heti, jos yhdenkin yön valvon, sillä pitkään jatkuva unettomuus ei ole mulle hyväksi, liekö kenellekään?
Yön hiljaisina tunteina mietin elämääni. Mietin, mikä vei uneni? Kaikki on hyvin, mutta juuri nyt on ollut aika paljon kaikenlaista ohjelmaa. Jopa niin paljon, että olen ihmetellyt jaksamistani. Jospa väsymys tulee tällä kertaa unettomuuden muodossa. Jospa kehoni käy ylikierroksilla.
Olen yrittänyt opetella kuulostelemaan itseäni. Lepäämään kun väsyttää, himmaamaan, kun elämässä tapahtuu liian paljon. Olenkohan siinä taas vähän epäonnistunut?
Huomenna voin olla väsynyt muuttoapulainen, mutta joka tapauksessa iso traileri peruutettiin tänään meidän pihaan ja aamulla ajamme lapsuudenkotiini lastaamaan tavaraa, kun vanhempani muuttavat lähikaupunkiin kerrostaloasuntoon. He tulevat itse asiassa lähemmäksi nykyistä kotikuntaani, joten en ole muutosta yhtään pahoillani.
Kudon vielä hetken sukkaa, yritän uudelleen unen päästä kiinni ja jos uni ei tule, menen keittämään varhaiset aamukahvit. Menee se yksi yö näinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti