Voimavaroja

Vuosi on vaihtunut, ennen kuin jaksoin päivittää blogiani. Joulu meni, uusi vuosi, loppiainen. Nyt jouluhömppeet on siivottu pois ja on jotenkin puhdas olo. Ostimme eilen kaupasta paljon terveellistä ruokaa. Kuntosaliharrastuskin on lähtenyt hyvin käyntiin joulutauon jälkeen.

Väsymystäni yritän kuunnella. Nukun paljon, olen väsynyt, mutta en masentunut. Ei saa kovin paljon aikaiseksi, mutta jollain lailla olen terveempi kuin pitkään aikaan. Jaksan jo usein kääntyä pois itsestäni ja kuunnella toisten ihmisten murheita aidosti, kulkea rinnalla. Välillä pyörin typerien asioiden ympärillä, ajatukset lähtevät väärille poluille ja pahimmillaan ryven itsesäälissä. Ehkä minulla on liikaa aikaa olla vain itseni kanssa. Kaipaan juuri nyt jotakin elämääni. Ehkä minulla on täällä uudessa paikassa liian vähän omaa elämää, omia ystäviä. Se varmasti korjaantuu ajan saatossa.

Mutta siitä olen kiitollinen, että elämässäni on nyt hyvä ihmissuhde, tarkoitan parisuhdetta. Aito rakkaus on niin parantavaa, eheyttävää ja niin suuri voimavara, että sen rinnalla kaikki muu menettää merkityksensä.

Toki ystävyyskin on voimavara, rukouksesta saa voimaa, terveys ja hyvinvoiva keho on suuri voimavara sekin. Ehkä kuitenkin kaikkein tärkein voimaa antava asia on oman pään sisällä. Positiivisuus ja kiitollinen mieli ovat sellainen voimanlähde, että tapahtui mitä tahansa, sellaisen asenteen avulla jaksaa.

On hiukan surullista, kun niin harvoin tulee käytyä kotipaikkakunnalla, vaikka minulla on siellä asunto ja osoitekin. Vanhoja ystäviä näkee niin vähän ja yhteys siihen tuttuun kotiseurakuntaan on enää hiuksenohut, eikä täällä ole vielä uutta.

Jonkinlainen käymistila on meneillään. Jotain uutta odottaa jossain. Vielä en tiedä, mitä se on mutta ehkä nyt on aika levätä ja odottaa.