Tänään olen - toisin kuin eilen - ollut ahkera. Heräsin aikaisin, siivosin, keräsin maahan pudonneet omenat puutarhasta, pesin pyykkiä...no, laiska töitään luettelee. Joka tapauksessa olen nyt tyytyväinen, kun olen jotakin saanut aikaankin.
Tulin juuri leivänjakeluduunista. Tällä uudella kotipaikkakunnallani on jo jonkin aikaa ollut mielestäni hieno systeemi: isoista ruokakaupoista annetaan päiväysvanhat leivät, pullat, hedelmät, vihannekset ym. henkilölle, joka organisoi niiden ilmaisen jakelun pienituloisille. Meidän vapaaehtoisten tehtävänä on tarkastaa, ettei joukossa ole pilaantuneita tuotteita, pussittaa vaikkapa pullat tai hedelmät pienempiin annospusseihin, asetella tavarat tarjolle jakelupaikan pöydille ja valvoa jakelua niin, että kaikille riittää. Työ on palkitsevaa. Mikä sen mukavampaa kuin jakaa ilmaista leipää tarvitseville.
Tässä kahvikupposen ääressä mietin, että mikä se on, mikä yhtenä päivänä vie voimat, ja mikä se on, mikä seuraavana päivänä saa taas jaksamaan kahdenkin päivän edestä? Aika usein se vaikutin on oman pään sisällä. Asenne ja ajatukset vaikuttavat uskomattoman paljon jaksamiseen.
Huomaan kaiken kaikkiaan jaksavani nykyään paremmin. Jos joskus kulutan voimani loppuun, saatan olla hetken aikaa mieli maassa ja melkein epätoivoinen, mutta kun saan levätä pari tuntia, nukkua kunnon yöunet, huomaankin palautuvani.
Juuri nyt olen kovin kiitollinen. Saan elää omani näköistä elämää ja jokainen päivä on pieni seikkailu. Kun omaksuu asenteen, että mitään ei kannata liian varmasti ja loppuun asti suunnitella, niin sitten kun asiat kuitenkin menevät eri tavalla kuin olet ennalta olettanut, ei tarvitsekaan pettyä, vaan voi rauhassa todeta, että tämä menikin nyt tällä tavoin...ja kun on aina valmiina kohtaamaan jokaisen ihmisen, jokaisen tapahtuman, jokaisen hetken tuoreesti, elämästä ei takuulla puutu yllätyksiä eikä sisältöä.
Tulin juuri leivänjakeluduunista. Tällä uudella kotipaikkakunnallani on jo jonkin aikaa ollut mielestäni hieno systeemi: isoista ruokakaupoista annetaan päiväysvanhat leivät, pullat, hedelmät, vihannekset ym. henkilölle, joka organisoi niiden ilmaisen jakelun pienituloisille. Meidän vapaaehtoisten tehtävänä on tarkastaa, ettei joukossa ole pilaantuneita tuotteita, pussittaa vaikkapa pullat tai hedelmät pienempiin annospusseihin, asetella tavarat tarjolle jakelupaikan pöydille ja valvoa jakelua niin, että kaikille riittää. Työ on palkitsevaa. Mikä sen mukavampaa kuin jakaa ilmaista leipää tarvitseville.
Tässä kahvikupposen ääressä mietin, että mikä se on, mikä yhtenä päivänä vie voimat, ja mikä se on, mikä seuraavana päivänä saa taas jaksamaan kahdenkin päivän edestä? Aika usein se vaikutin on oman pään sisällä. Asenne ja ajatukset vaikuttavat uskomattoman paljon jaksamiseen.
Huomaan kaiken kaikkiaan jaksavani nykyään paremmin. Jos joskus kulutan voimani loppuun, saatan olla hetken aikaa mieli maassa ja melkein epätoivoinen, mutta kun saan levätä pari tuntia, nukkua kunnon yöunet, huomaankin palautuvani.
Juuri nyt olen kovin kiitollinen. Saan elää omani näköistä elämää ja jokainen päivä on pieni seikkailu. Kun omaksuu asenteen, että mitään ei kannata liian varmasti ja loppuun asti suunnitella, niin sitten kun asiat kuitenkin menevät eri tavalla kuin olet ennalta olettanut, ei tarvitsekaan pettyä, vaan voi rauhassa todeta, että tämä menikin nyt tällä tavoin...ja kun on aina valmiina kohtaamaan jokaisen ihmisen, jokaisen tapahtuman, jokaisen hetken tuoreesti, elämästä ei takuulla puutu yllätyksiä eikä sisältöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti