No nyt on saatu lunta! Ja lisää tulee. Se tarkoittaa sitä, että joulukin alkaa tuntua lähestyvän ihan oikeasti. Olen jouluihminen, mutta en sellainen, joka koristelee tupaan joulukuusen marraskuussa. Itse asiassa olen pitänyt kiinni siitä, että joulukuusi koristellaan vasta aattoaamuna!
Joka tapauksessa ulkona on nyt pimeää, mutta talvista. Tämä hämärä vaikuttaa myös väsyttävästi. Tekee mieli levätä niin paljon kuin mahdollista. Joulun lähestyminen tarkoittaa myös sitä, että kalenteri tuppaa täyttymään. Hommasin juuri itselleni (käytetyn) keikkapianon ja sillä onkin ollut ja on tulossa heti paljon keikkaa. Kivaa, kunhan on välillä myös aikaa levätä.
Mikä onkaan mukavampaa kuin soitella ja laulella kaamosta kauemmaksi. On ollut ihania koti-iltoja tai iltapäiviä, jolloin on saatu porukalla musisoida. Itsekin olen päättänyt tammikuussa järjestää sellaisen illan. Meillähän on kohtuullisen iso olohuone, jossa on valtava sohva. Tänne mahtuu siis ihmisiä laulamaan ja soittamaan. Ja rukoilemaan. Jotenkin tuntuu, että rukousta tarvitaan entistä enemmän. Sen verran epävarmassa maailmassa elämme. Onneksi kaikki kiva pieni puuhastelu auttaa löytämään myös ilon aiheita ja saamaan ajatukset pois ikävistä asioista.
