En ole päivittänyt blogiani vuoteen. Syynä on monenmoisten tapahtumien summa, joka alkoi vuosi sitten ja voimavarat eivät riittäneet blogin kirjoittamiseen. Eikä sitä kaikkea ikävää ja surullista edes halua kirjoittaa. Kaikesta on nyt selvitty ja elämä kantaa taas. Tänään veimme anoppini haudalle ruusun ja muistelin viime äitienpäivää. Se oli hänelle viimeinen.
Elämä jatkuu ja hyviä asioita on alkanut taas tapahtua. Ihan parasta pitkään aikaan oli reissu vanhempieni ja rakkaani kanssa Madeiralle pääsiäisen jälkeen. Olimme siellä peräti kaksi viikkoa ja siellä pääsi todella irti arjesta. Ihmeellinen, ihana, rehevä saari, jossa oli lempeä ilmasto ja ilmapiiri. Silmä lepäsi jylhissä maisemissa ja mieli lepäsi myös, kun kaikki arkiset asiat olivat poissa ajatuksista ja jokainen päivä oli seikkailua.
Majoituimme hotelli Miramarissa, joka oli idyllinen, maalaisromanttinen hotelli vehreine puutarhoineen.
Elämä jatkuu ja hyviä asioita on alkanut taas tapahtua. Ihan parasta pitkään aikaan oli reissu vanhempieni ja rakkaani kanssa Madeiralle pääsiäisen jälkeen. Olimme siellä peräti kaksi viikkoa ja siellä pääsi todella irti arjesta. Ihmeellinen, ihana, rehevä saari, jossa oli lempeä ilmasto ja ilmapiiri. Silmä lepäsi jylhissä maisemissa ja mieli lepäsi myös, kun kaikki arkiset asiat olivat poissa ajatuksista ja jokainen päivä oli seikkailua.
Majoituimme hotelli Miramarissa, joka oli idyllinen, maalaisromanttinen hotelli vehreine puutarhoineen.
Retkeilimme saaren länsi- ja pohjoisrannikolla, jossa oli jylhät maisemat. Kuljimme satamassa ja kaupungilla, teimme pikku retkiä mm. orkideapuutarhaan ja Monteen kartanopuutarhaan menimme vaijerihissillä. Levadakävelyä kokeilimme vain kaupunkilevadalla.
Kiitollisin mielin palasimme kotiin, jossa arki taas tuli vastaan, mutta muistot jäivät elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti