Äidin rukous

Luin vanhaa päiväkirjaani, josta tuli vastaan tämä kahdeksan vuotta sitten kirjoittamani runo:

Herra, anna minulle viisautta olla luja ja vahva,
Mutta taipua tarvittaessa vaikka maahan saakka,
Määritellä rajat,
Mutta rakastaa rajattomasti.

Puhua, kun on puhumisen aika,
Mutta kuunnella, kuunnella enemmän.

Ohjata ja opastaa,
Mutta myöntää se, että itsekin välillä eksyn.

Arvostaa enemmän kuin vaatia,
Ihailla enemmän kuin arvostella.

Antaa omastani, uhrautuakin,
Mutta varoa katkeroitumasta, olemasta marttyyri.

Olla syli, joka ottaa vastaan,
Tukipilari, joka pysyy.

Herra, anna minun joka päivä iloita lapsestani, lahjastasi,
Mutta anna minun myös osata päästää irti,
Ihailla vierestä, kun hän nousee siivilleen
Silmissään uskallus, luottamus
Ja unelmat.
Ikiomat.