Tulin tänne kotiluolaan lepäämään. Otin taas liian suuren roolin kannettavaksi. Luulin, että jaksan enemmän kuin todellisuudessa jaksoinkaan. Elämänpituinen koulu taitaa olla, ennen kuin opin tunnistamaan omaa uupumistani.
Pitikin mennä tähän pisteeseen. Romahdus ja itkusta ei ollut tulla loppua. Itsesäälissäkin piehtaroin...kuka tällaista jaksaa katsella, tämmöistä mielestään haurasta, helposti uupuvaa.
Tahtoisin olla energisempi, vahvempi, mutta kun en ole. Tällaiset kortit on jaettu ja näillä on pelattava. Ja olisi opittava olemaan ottamatta yhtään mitään roolia kannettavakseen. Tämmöinen olen, tämmöisenä pysyn ja tämmöisenä kelpaan. Varmaankin muille, mutta kelpaanko itselleni?
Kotiluola on nyt hyvä paikka. Saan levätä, olla yksin, itkeä itkut pois ja miettiä asioita.
Ja silti olen niin kiitollinen. Minua rakastetaan, minua ymmärretään.
Pitikin mennä tähän pisteeseen. Romahdus ja itkusta ei ollut tulla loppua. Itsesäälissäkin piehtaroin...kuka tällaista jaksaa katsella, tämmöistä mielestään haurasta, helposti uupuvaa.
Tahtoisin olla energisempi, vahvempi, mutta kun en ole. Tällaiset kortit on jaettu ja näillä on pelattava. Ja olisi opittava olemaan ottamatta yhtään mitään roolia kannettavakseen. Tämmöinen olen, tämmöisenä pysyn ja tämmöisenä kelpaan. Varmaankin muille, mutta kelpaanko itselleni?
Kotiluola on nyt hyvä paikka. Saan levätä, olla yksin, itkeä itkut pois ja miettiä asioita.
Ja silti olen niin kiitollinen. Minua rakastetaan, minua ymmärretään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti